Meidän porukka valmistautuu pikkuhiljaa siirtymään uusiin maisemiin. Lokakuun loppupuolella starttaa viimeiset muuttokuormat ja määränpäänä on Lintumaa, Hämeenlinnan ja Tampereen välimaastossa.
Uudet kotihoodit ovat kyllä jo hyvinkin tutuksi tulleet ja naapureihinkin tutustuminen aloitettu. Kaikkein jännittävintä laumalle oli treffata hevosia, joita onkin joka suunnalla uuden kodin ympäristössä. Alkukankeuden (ja metelöinnin😆) jälkeen alkaa kyllä jo ohitukset sujumaan.
Itselläni odottaa uudet, ihanat työkuviot marraskuun alussa. Työnkuva ei juurikaan muutu ja koiran kanssa voin jatkaa hommia silloin tällöin jatkossakin. Tosin Pamela lähti kasvattajansa tykö odottelemaan mammalomailua ja liittyy takaisin meidän laumaan vasta muutaman kuukauden päästä.
Että näin se elämä yllättää seikkailuillaan 💕
Kesä korkattu ja nyt nautitaan!
Metsäkävelyitä, uimista ja pihalla auringossa pötköttelyä 💛💛💛
Juhannuksena odotellaan portugeesivauvoja syntyväksi. Pentuihin on jo melkoinen jono, mutta saa nähdä miten lukumäärä ja sukupuolet vastaavat odotuksia...
Pentueen oman sivun löydät täältä.
Pari näyttelyä ollaan kaiken kiireen ja tohinan ohessa keretty käymään.
Sijoituspragu Ceci debytoi hienosti ollen PN2 ja sai sertin, Blondi taasen nappasi EH:n, mutta ihan erityisen hyvällä arvostelulla kuitenkin.
Toivottavasti teillä kaikilla oli lämminhenkinen ja ihana joulu!
Itselläni se meni työn tohinassa, eikä juurikaan joulurauhoittumiselle liiennyt tänä vuonna aikaa. Nyt kuitenkin loman alku edessä ja sitä olisi tarkoitus viettää ihan vain koirien kanssa oleskellen 💗
On myös aika kiittää kasvattien perheitä sekä yhteistyökumppaneita kuluneesta vuodesta ja jännityksellä myös odotellaan, mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Varmempia suunnitelmia voin toivottavasti julkaista jo lähiviikkoina...
Tästä kesästä tulikin vallan pentukesä! ❤
Mallan ja Kaapon ihana pitkäkarvapallero Köpi, virallisesti Mimakon Ihmemies MacGyver on pian viiden viikon ikäinen. Kasvaa ja komistuu, on rohkea, rauhallinen ja avoin pentu.
Köpillä on tuttu koti jo odottamassa velipoikansa Kodan kaverina.
Pamelan ja Manun katras syntyy noin kahden viikon päästä. Vaikuttaisi siltä, että tulossa on mukavan kokoinen pentue, jossa väreinä on odotettavissa mustia, mustia valkoisin merkein sekä valkoisia!
Tähän pentueeseen on jo riittävästi perheitä jonossa odottamassa omiaan...
Viime vuosi oli vauhdikasta aikaa pentukyselyiden suhteen, niin minulla kuin varmasti muillakin kasvattajilla, rodussa kuin rodussa. Sama tahti näyttää jatkuvan tänä vuonna.
Kyselyitä tulee monenmoisia; toiset jo pitkään koiraa harkinneita, toiset hetken (korona?)huumassa ja kiireellä pentua haluavia. Toki korona-aika ja etätyöt helpottavat huomattavasti pennun sisäsiisteyden opettelua ym. mutta myös hankaloittavat sosiaalistamista sekä harrastusten aloittamista. Ehdottomasti on muistettava, että mitä luultavimmin se normiarki joskus vielä koittaa ja sen myötä aika koiran kanssa puuhasteluun luultavimmin huomattavasti vähenee. Se EI SAA olla syynä koirasta luopumiseen, vaan kiireiseenkin arkeen on mahdutettava koira mukaan. Eli syytä miettiä sitäkin etukäteen, miten ulkoiluttaa ja hoitaa koiran 8 tunnin työpäivänä...
Koska kysyntä on kova, on kylmästi sanottuna kasvattajan markkinat. Itse koen, että on melko helppo jo heti alkuun karsia jyvät akanoista, eli jos kyselijä itsensä kunnolla esittelee, kertoo ajatuksistaan, toiveistaan ja tavoitteistaan pennun suhteen, on valmis tulemaan tapaamaan pitkänkin matkan päästä ja vaikuttaa innostuneelta yhteydenpitoon ja kärsivälliseltä odottamaankin, on itselle mieluisempaa yhtä kattavasti vastata kyselyyn. Minimaalisen lyhyet viestit tyyliin "onko teillä pentuja nyt tai milloin ja paljonko maksaa" eivät yleensä minulta saa juuri minkäänlaista vastausta.
Harvemmin myöskään kysyttäessä mainostan kenenkään pentueita tai suosittelen eri kasvattajia, koska meitäkin on hyvin erilaisia persoonia, varustettuina erilaisilla kasvatusperiaatteilla ja tavoitteilla. Olen sitä mieltä, että jokaisen tulisi etsiä juuri se itselleen oikea kasvattaja tapaamalla ja "haastattelemalla" vaikka useampia. Silloin löytynee myös se oikea pentu.
Punnitsen aina huolella kotivalinnat pennuille ja ehkä nyt poikkeusaikoina vielä huolellisemmin. Jos mielestäni sopivaa kotia ei löydy, pentu/pennut saavat hengailla meillä vielä hyvinkin luovutusiän jälkeen. Tällaista ei kuitenkaan ole enää vuosiin tapahtunut, sillä tapaan useita halukkaita silloinkin, kun pentuja ei edes ole, tällä hetkellä tosin rajoitusten ja suositusten mukaisesti. Pentueen syntyessä usein on jo riittävästi tai "liikaakin" hyviä kotiehdokkaita odottamassa. Mitään varsinaista jonotussysteemiä meillä ei kuitenkaan ole, eli ensimmäinen kyselijä ei aina ole se ensimmäinen pennun saaja, vaan pentujen kasvaessa vielä mietin kenelle ja millaiseen perheeseen ne parhaiten sopivat.
Mimakon-pentusuunnitelmista löytyy tietoa TÄÄLTÄ. Sivua päivitän aina sen mukaan kun suunnitelma varmistuu/etenee.
Lopuksi vielä muutama ihan varteenotettava lukuvinkki!
http://www.kennelgoodidea.com/pennunostajan-etiketti.html
https://sukoka.fi/ (artikkelit Koiranostaja-otsikon alla)
https://www.turunmurre.fi/blogi/koirat-ja-korona-aika-mika-muuttui/
https://www.koirakoulukompassi.com/pages/165?toc=126
http://chicchoix.com/blog/?p=2545
😉 😉 😉
Tämä vuosi on ollut kaikkea muuta kuin sellainen, mitä uudenvuoden toivotuksissa toivotaan. Hyvin, tai ainakin jotenkuten tästäkin lienee selviydytty ja toivottavasti ensi vuosi toisi takaisin sitä kaivattua vapautta, turvallisuutta ja läheisten sekä ystävien kanssa yhdessä oloa.
Kasvattiperheille jälleen sydämelliset kiitokset kuluneesta vuodesta, nautitaan parhain mahdollisin tavoin tästä hieman poikkeavasta joulunajasta!
💖 💖 💖
HERKKUJEN TUOKSUA JA TONTTUJEN SIPSUTUSTA
TUO JOULU TULLESSAAN.
LAHJAPINON TAKAA PIENI PENTUNEN KURKISTAA,
MIETTII "MITÄ MAHTAA PUKIN REPUSSA OLLA MULLE?
LUU, LELU VAI PEHMEÄ PEITTO?"
EI KAI SEN NIIN VÄLIÄ, ON MAMMAN SYLI SE TÄRKEÄ!
JA RAPSUTUKSET ISÄNNÄN, TUO JOULUMIELEN LÄMPIMÄN.
Huh, huh.. nyt kyllä NOLOTTAA, että edellisestä postauksesta on kulunut jo puolisen vuotta!
Ehkä se tarkoittaa että aika kuluu siivillä, kun on mukavaa, tai sitten on vaan ollut kaikenlaisia pikku kiireitä, TAI sitten vaan olen ollut hiukan laiskana blogin suhteen?? Saattaa tällä epänormaalilla maailmantilanteellakin olla jotain tekemistä asian kanssa... Niin tai näin, asia on onneksi helppo korjata.
Loppukesästä lähti edellinen pentue kokonaisuudessaan uusiin koteihinsa. Kakarat kasvavat kohisten ja suurimman osan kanssa ollaan keretty treffaillakin. Sijoitukseen, äitinsä Lexin kaveriksi muutti ihana Iris, Mimakon Malibu.
Tuli tehtyä sellainen hyvin yleinen koronaostos; asuntoauto! Pikkureissuja ajeltu pitkälle syksyyn asti, aina tietysti joku koirista mukana. Koko laumaa on mahdotonta ottaa kyytiin, tilat ei yksinkertaisesti anna periksi sille. Kohteina oli meren/järvenrannat sekä kansallispuistot. Ensi vuoden reissujakin on jo kovasti suunniteltu, toivottavasti päästään ihan ulkomaille asti!
Pitkästä aikaa järjestin myös pienimuotoiset kasvattitreffit! Tavattiin Siltamäen koirapuistossa ja paikalla oli huikeat 24 portugeesia, joista 21 Mimakon-kasvattia! 💗💗💗💗💗 Aivan mahtavaa!
Muuten ollaankin vietetty ihan perusarkea, nautittu pitkistä metsälenkeistä ja vielä marraskuussa jopa uimisesta! Voi jospa vain saataisiin vielä lunta!
