Meidän poppoon elämässä on lähiaikoina ollut ja on vielä tulossakin isoja muutoksia, joten tämä aiemminkin mietinnässä ollut asia nousi taas vahvasti esille...
Pimu on pian 7-vuotias, sterkattu, ihanaakin ihanampi tyttönen, joka rakastaa sylissä pötköttelyä sekä oman ihmisen läheisyyttä ja ottaa kotiin tulevat vieraat ihmiset myös avosylin vastaan. Kotioloissa todella rauhallinen, osaa olla yksin eikä pode minkään asteista eroahdistusta. Haasteet tulevat vastaan tilanteissa, kun meillä säännöllisesti vierailee sijoituskoiria; joko hoidossa, näyttelyreissujen yhteydessä tai mammalomilla. Pimu on melko dominoiva, omistushaluinen ja reviiritietoinen, sen vuoksi joskus on vaikea vierailevaa narttua hyväksyä joukkoon. Reviiritietoisuus sekä reaktiivisuus on havaittavissa myös lenkkeillessä, jolloin vastaantuleva koira aiheuttaa voimakkaan kiihtymystilan kera hurjan metelin. Useimmiten rähinä kuitenkin loppuu, jos päästään tekemään tuttavuutta vastaantulijan kanssa. Meillä se kuitenkin on yleensä mahdotonta tai ainakin erittäin hankalaa, koska lenkkeillessä käsissäni on monta koiraa. Esim. näyttelyreissuilla vastaavat tilanteet eivät ole tuottaneet hankaluuksia, silloin on lähinnä innostusta ilmassa. Tämä käytös ei tietysti ole lenkkeillessä kovin hyvänä esimerkkinä muille laumanjäsenille ja hankaloittaa monen koiran kanssa liikkumista.
Selkämuutoksen ja/tai lonkan (LTV4, VA1, lonkat B/D) vuoksi Pimu on satunnaisesti kärsinyt kivusta, johon syönyt tarvittaessa kipulääkettä. Tilanne on nyt pitkään ollut hyvä, mutta aiempi pitkäaikainen kipu lienee ollut osasyynä käytöksen muokkaantumiseen ajan mittaan. Ulkoilla Pimu pystyy kuitenkin normaalisti tästä ajoittaisesta vaivasta huolimatta ja nauttii pitkistä metsälenkeistä. Ne tosin tehdään pääosin remmissä/liinassa, koska hän omaa myös hyvin vahvan riistavietin. Selän ja lonkan vuoksi hän ei myöskään ole rankempiin harrastuksiin (esim. agility) sopiva.
Uuden kodin löytyminen ei edelleenkään ole ihan hirmuisen akuutti asia ja on tärkeää, että uusi koti on juuri täydellinen Pimun tarpeisiin. Olen valmis keskustelemaan ja tapaamaan useampiakin perheitä ja tarvittaessa useaankin kertaan. Asiasta voidaan ensin viestitellä ja soitella, kaikessa rauhassa miettiä puolin ja toisin, kunnes on molemmilla osapuolilla varmuus siitä että ajatus tuntuu oikealta.
Pimu ei sovellu kaupunkikoiraksi, vaan ehdottomasti rauhalliseen ympäristöön, jossa ärsykkeitä ei riitä joka mutkaan. Pikkulapsiperheeseen en koiraa luovuta, vaikkei lapsia tavatessa olekaan mitään ongelmia koskaan ollut. Lisäksi odotan uudelta emännältä/isännältä koiranlukutaitoa, kärsivällisyyttä ja tällaisen omalaatuisen tyypin ymmärtämistä myös niissä haastavissa tilanteissa. Uudessa kodissa vahvahermoinen ja rauhallinen koirakaverikin voisi olla hyvä.
Mikäli kiinnostus heräsi, kerron mielelläni lisää s.postitse mimakonpwd@gmail.com tai 045 2320751.
