Reilu viikko on mennyt, kun pentu tuli taloon ja kyllä sen on huomannutkin, oh hoh!! Neitokainen on varsin villi vilpertti, jonka "erikoisalaa" näyttäisi olevan kaikki tekstiilit. Enää ei parane jättää vaatteita sohvan reunoille lojumaan, puhumattakaan pyykinkuivaustelineestä. Siitä se vasta onkin hauskaa kiskoa kaikki alas! Petivaatteetkin saavat kyytiä pitkin lattiaa heti kun silmä välttää, kuten myös Masi-kissa, jota Hottis niin mielellään tykkää raahata korvista ympäriinsä.
Ulkoilemaan hän osaa haluta ihan itse, aamupissalle mamma herätetään tukasta repimällä ja päällä hyppimällä. Eikä ruoka-aikakaan pääse unohtumaan, kun nälästä osaa huomautella kovaäänisesti kippoja kolistellen ja vinkuen.
Ukko ja Tytti ovat jo hyväksyneet pennun tasavertaiseksi kaveriksi ja yhteiset leikit onnistuvat hyvin. Joskin Ukko taitaa olla omasta mielestään niin aikuinen, että usein miten jättää riehumisen nuorisolle ja tyytyy itse seuraamaan sivusta.
Kauniista syksystä olemme nauttineet päivittäisillä pitkillä kävelyillä lähimetsässä, joskin Tytin koko ajan kasvava riistavietti välillä tuo jännitystä rauhallisiin metsälenkkeihin. Täytynee alkaa harkitsemaan jotain nenätyöskentelyä hänelle harrastukseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti